19. marras, 2015

Pilkkivapa teoriaa

                                                

Muutamia ajatuksia: Minulta kysytään usein, mikä olisi paras vapavaihtoehto?

Ensinnäkin täytyy sanoa, että pilkkivapojen kehitys on ihan lapsenkengissä . Mielestäni kun onkiminen tapahtuu aktiivisena, ja monesti käsituntumalla vieheeseen, ja siihen tärppäävään kalaan, niin ongen tulee olla tunnokas. Mielestäni onki on sitä tunnokkaampi, mitä jäykempi se on.

Onkisyvyys on  ongen valintaan yksi tärkeimpiä vaikuttavia asioita. Kirpunvavan tuottamista ongista tunnokkain on mielestäni kehivapa. Väitän, että sopivissa olosuhteissa, kun uitan kevennettyä tasuria kehivavalla, niin tunnen kun ahven ui pilkin ohi , vaikka se ei kosketakkaan pilkkiä. Veden liike tuntuu ongessa, ja saa tasurin muuttamaan uintiaan, mihin  käsi reagoi. Kehivapa on hyvä valinta syviin vesiin. Paras valinta se on silloin, kun ongitaan nopeasti liikkuvaa kalaa. Siis ajoahventa joka on filekokoa. Vapa on nopea, ja jos kalan perässä täytyy juosta, niin sellaisilla keloilla, jossa ei ole välityksiä on ahven parvi jo kaukana, kun tasurin saa ylös. Kehivapa on nopea ja sillä on nopea myös vaihtaa onkisyvyyttä. Kehivapa siis syvälle vedelle ja ajoahvenelle. Lisäksi sillä on mukava etsiä kalaa. Sitten kun isomukset ovat löytyneet ja niitä täytyy kyttäillä ja härnätä, niin silloin voi käyttää kelaonkia.

Toinen hyvä esimerkki löytyy keväiseltä harripilkiltä. Siellä olen onkinut jo vuosia kelaongella, sillä harri on harvoin yli 4m vedessä. Matalassa onkiessa kelaonki on hyvä ratkaisu.. Se antaa jarrullisena mahdollisuuden sen ison taimenen ensiryntäykseen . Samoin ahvenpilkillä matalassa hauen iskuun ja spurttiin. Harripilkillä olen käyttänyt pitkään Tiuran kolmosta tai vitosta. Teen uittosarjoja. Tunnen sen uinnin niin hyvin, että heti kun lätkän uinnissa tapahtuu muutos, siis harri ui ohi pystyn siihen reagoimaan. Jäykkä tunnokas vapa, ja tuttu  uintinen lätkä mahdollistavat tämän. Kelaonki siis matalaan veteen ja isolle kalalle.

Jos tykkää pilkkiä morrilla, niin oma teoriani on sellainen, että kärjessä voi olla tärkinilmaisin. Sillä kun oppii uittamaan tuttua morria, niin sillä saa morrin uintiin liikettä, ja samalla tärppi on helppo havaita tärpinilmaismesta silmällä. Toinen vaihtoehto on, että morsionkuri tarkkailee siimaa, ja kun siimalenkki vavan kärjessä löystyy tai kiristyy niin se on merkki tärpistä. Hyviä konsteja molemmat. Mielestäni tässäkin on vavalla merkitystä. Morrivavan kärjen tulee olla jäntevä. Kun iso ahven tärppää  ja tärpin ilmaisin taipuu ja kalamies vetää tasaisen vastaiskun, niin vavan täytyy jatkaa liikettä jouhevasti , mutta kuitenkin jäntevästi, niin että kala pysyy kiinni. Siiman jousto tekee vielä tästä liikkeestä tasaisemman.
Morrillakin voi saada isoa kalaa, kun vehkeet on kohillaan. Tästä hyvänä esimerkkinä vaimon saama 1010g Sukeltaja ahven viime kesältä. Täytyy kyllä kehua onkinaistakin. On onkinut morrilla useamman taimenenkin, eikä siima hirveän vahvaa ole.

Tulevaisuutta voisivat mielestäni olla erilaiset kombivavat. Niissä on kehimisongen haarukat ja tämän lisäksi kelakiinnike perhorullalle. Perhorulla pilkkimisessä kuvastaa hyvin sitä miten vaiheessa pilkkikelojen kehitys on.  Juuri nyt on sellaista kehitystä tulossa, että  OPM on tuonut maahan jalallisen perhorullan. Tässä on kädelle sija kelan juuressa. Tämä tuo tasapainoa onkeen. Tätä uutuutta odotan kovasti. Toinen uutuus on amerikoista tilaamani välityksellinen pilkkikela. Lähtee testiin varmaan Joulun aikoihin tuon OPM:n rullan kanssa.

Kaikista paras uutuus on mielestäni se, että Suomen nuoriso on ottanut omakseen tasurionginnan. He ovat ennakkoluulottomia ja valmiita hakemaan ja kokeilemaan uutta. Tulokset näkyvät  hyvin monen onkurin recordi tilastoissa ja kasvojen ilmeissä.